No niin, tässä tulee syyskuun 'tilaisuuksien' materiaalia. Ensimmäinen oli Alppilassa, hieronta- ja terapiapaikka Tulilinnun tiloissa. Toinen järjestettiin Hakaniemessä olo/eteishuoneessa. Porukkaa on ollut vähemmän kuin keväällä, mutta osallistujat on mukavasti vaihdelleet.
1.9.2007:
svamp-070901-a svamp-070901-b
svamp-070901-c svamp-070901-d
svamp-070901-e svamp-070901-f
22.9.2007:
svamp-070922-a svamp-070922-b
svamp-070922-c svamp-070922-d
svamp-070922-e svamp-070922-f
svamp-070922-g svamp-070922-h
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
vanhat
svamp
Svamp is a free music ensemble. It does not involve money, careers or obligations, only interpersonal and sound relationships. It is fuelled by chocolate, coffee and cigarettes. Pastries are allowed. Feel free to participate.
Thanks to www.hear.fi for disk space! Contact by email: hermanni.ylitepsa@gmail.com
Thanks to www.hear.fi for disk space! Contact by email: hermanni.ylitepsa@gmail.com
6 comments:
Hei--
(tähän tulee nyt varmaan kommentteja kummastakin viime-sessiosta)
Kiitos vielä Renelle ja Arille ja talon väelle tilasta!! Hämeentiellä oli rento lauantaimeininki.
Sanonpa jotain omia tunnelmia tähän aluks, tuosta 22.9. soitosta. Soitettiin siis yks pitkä putki, osa jäi tarttumatta minidiskillekin kun se loppui välillä. Loppua kohden alettiin mennä yhä enemmän rokkielementteihin.
Volumea tekee mieli kelata. Tämä on nyt varmaan toistettuna yks perusjuttu. Jotenkin soittomahdollisuudet vähenee kun yleistaso nousee. Sitten on soittimia, joissa kaikki sävy ym. erojen tekeminen tulee mahottomaksi jos toiset soittimet on paljon lujemmalla. Noissa sessioissa on hauskasti pikkukulhoja (joissa sointi on aivan tosi pienellä) ja vahvistettuja kitaroita, ja rumpuja yhdessä!!
Alussa vaikuttaa vielä olevan hiljaisempaa ja menevän moninaisuus yhteen, lopun sessioissa alkaa sitten rokkielementit (rummut ja kitarat) hallita. Oli aika nastaa, että riffejä ja muuta oli mukana.
Enpä haluais sanoa, että kovalla soitto on pahajuttu, vaan pitäis varmaan tsekata kaikkien soittimet ja sen mukaan miettiä tasoa, ainakin jonku aikaa. Sitten vois olla tasapuolisempaa ja elementit sekottuis. Tämä varmasti onnistuu myös vahvistimien kanssa!
Vai mitä ootte mieltä?
Täytyy vielä sanoa, nyt kun kuuntelen kuulokkeilla uudelleen.
Että on aika siistiä meininkiä!
Onkohan käynnissä oleva äänitys syynä, ettei jengi kehtaa neuvotella välillä, että mitä seuraavaksi kokeiltais. Onhan noissakin toisaalta ollut skaalaa, joten monimuotoisuutta syntyy näemmä myös sanattomastikin.
Mutta jos jaksottaisi hiukan tietoisemmin, voisi pitää erikseen akustisten ja sähköisten sessiot ym., niin saisi ne hiljaisetkin vivahteet esille.
Kunhan sen tekee joku muu. Minä en ala noissa ohjailemaan/pomoilemaan, kun tuntuu, että olen muutenkin melkein liikaa esillä, vaikka kuinka hillitsisin itseäni.
Taidan jatkossa kehitellä itselleni vaimeammat välineet, niin voin riehua rauhassa jyräämättä muita.
Sähkökitarassa ei oikein dynamiikkaa säätele kuin nuppia vääntämällä. Akustinen on suunnattomasti herkempi väline.
Hauskan fanaattista oli muuten meillä Hakaniemessä. Hyvä että tarjoiltiin kahvit ja pullat etukäteen, kun soiton alettua kukaan ei suostunut lopettamaan. Taisi jäädä vielä puoli tuntia välistä, kun ei huomattu diskin loppuneen.
Johtuikohan yleisön puutteesta. Lavalla jengi (minä mukaanlukien) näyttää herkästi säälivän yleisöä, että nyt ovat varmaan jo saaneet tarpeekseen, kun ollaan soitettu jo ikuisuuden - joten tulee noita 10-30 minuutin keikkoja...
Ehkä voisi joskus järkätä keikkaa, jossa vain yksi sessio, jossa osallistujaa tulee ja menee, niin että sitä jatkuisi tuntikaupalla.
Ja Matti, eli soittoon osallistumaton kämppiksemme, tykkäsi muuten myös kovasti sessiosta. Kutsui antoisaksi. Eli yleisöltä kiitokset. :)
Tere--
pakko vielä sanoa, että minä en haluaisi rajoittaa pelkkään akustiseen, sillä voihan olla ylijännää soittaa vahvistimen kanssa hiljaa!
Nojoo, en tiedä onnistuisiko tällanen oikeasti.
Juu, mua vaan nolotti kuinka jyräsimme Jonnan. Näin isäntänä se tuntui heikolta vieraanvaraisuudelta.
Näitä Tulilintusessioita kuunnellessa on hauskaa kuinka harmoonisesti ne etenevät. Aika selkeästi huomaa, että valtaosa osallistujista on soittanut yhdessä iät ja ajat - ja olin minäkin kuullut toisten soittoa moneen kertaan. Tempot ovat selkeät, ja kaikki istuttavat osuutensa yhteiseen uraan.
Hakaniemessä tempo, volyymi, riffittely/rikkominen, tyyli olivat jatkuvan uudelleenneuvottelun alaisina, kun kaikki osallistujat tulivat jossain määrin eri lähtökohdista improon. Ajoittain varsin levoton ja keskittymistä vaativa kuuntelukokemus. Ja "helpotkin" kohdat ovat koko ajan pyrkimässä muualle. Ilkeää kamaa. Tykkään ihan kybällä!
Post a Comment